Toimijoiden kommenttikirjoituksia Vuokralaiset ry:n vaaliteemoihin

 

Kaupungistumisen pitää palvella suomalaisia asujia

 

Kaupungistumisen on Suomen kilpailukyvyn elinehto, koska valtaosa uusista innovaatioista, yrityksistä ja työpaikoista syntyy kaupungeissa.  Kaupungistumisen pitää palvella suomalaisia asujia ja siksi asuntorakentamisen kustannuksia on kyettävä laskemaan. Tarvitsemme rikkaammin vaihtoehtoja nykyisiin asumisratkaisuihin, parempaa palvelua sekä kehittyvää palvelutarjontaa asukkaille.

Kaupungistumisen tahti on vilkkaan uudisrakentamisen ansiosta nyt hyvä. Tätä on Suomen edun nimissä vaalittava huolehtimalla riittävästä kaavoituksesta, jonka tulisi samalla olla vähemmän yksityiskohtaista kustannusten hallitsemiseksi. Lisäksi on varottava regulaatiota, joka katkaisisi hyvän kehityksen. Kyse ei ole vain asumisesta, vaan Suomen kansainvälisestä kilpailukyvystä ja kyvystä pitää huolta vanhenevasta väestöstä.

Asumisen ratkaisuja pohdittaessa on aidosti ja ennakoiden kuunneltava asukkaita. Mitkä ovat heidän tarpeensa ja toiveensa ja millaisia realistisia mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen on olemassa? Kumppanikaavoituksen ratkaisuilla voidaan parhaiten varmistaa asiakkaiden toiveiden ja toteutuksen kohtaaminen. Joskus kaupunkikuvan merkitys korostuu, mutta rinnalla tarvitaan myös edullisempia perusratkaisuja.

Täydennysrakentamisen rooli on erittäin tärkeä, koska näin syntyy edullisempaa asumista alueilla, joilla palvelut ovat kunnossa ja joilla kuntien ei tarvitse investoida voimakkaasti palveluihin ja infrastruktuuriin. Täydennysrakentaminen ruokkiin myös sijoittajien investointihalukkuutta.

Kaikki sääntely lisää asumisen kustannuksia, kuten PTT:n juuri julkaistu Asuntomarkkinat 2017 osoittaa. Laajemmin asumiskustannuksiin voidaan vaikuttaa vain tarjontaa lisäämällä – vuokra-asuntomarkkinoilla kyse on aina kysynnän ja tarjonnan tasapainosta.

 

SAKU SIPOLA
Toimitusjohtaja
SATO Oyj

 

Kaikkien maapolitiikan keinojen käyttöä on lisättävä

 

VTT:n Asuntotarve 2040-selvityksen mukaan pääkaupunkiseudulla on nykyisin 20 000 asunnon vaje. Asuntotuotannon vauhdittamiseksi pääkaupunkiseudun kuntien on kaavoitettava yhä enemmän ja pidettävä yllä rakentamiskelpoista tonttivarantoa monipuolisesti sekoittaen erilaisia asumismuotoja. Helsingin seudun tulee harjoittaa aktiivista maapolitiikka ja tarvittaessa on turvauduttava maan lunastukseen.

Täydennysrakentamisen vauhdittamiseksi asunto-osakeyhtiöitä tulisi entistä enemmän kannustaa purkavaan korjausrakentamiseen neuvonnalla, selkeillä ja avoimilla pelisäännöillä ja kohtuullisilla maankäyttömaksuilla.

Laadukas ja kohtuuhintainen asuminen sekä houkutteleva elinympäristö ovat vetovoimatekijöitä kunnille. Asuntoja tulisi rakentaa enemmän keskusta-alueille, asemaseuduille ja joukkoliikenneyhteyksien lähistölle.  Tonttien tehokas rakentaminen alentaa rakentamisen hintaa, jolloin tilaa jää myös viheralueille.

Asuntojen hintaa nostavia tarpeettomia ja yksityiskohtaisia kaavamääräyksiä kuten esimerkiksi määräyksiä julkisivumateriaaleista, talojen muodosta ja sijoittelusta tulisi kaavoituksessa välttää.

 

ANU KÄRKKÄINEN
Johtaja, elinkeinopoliittiset asiat
Rakennusteollisuus

 

Rakennuttajan asiantuntemus käyttöön kaavoituksessa

 

Asuntosäätiön kaltainen rakennuttaja-kiinteistöomistaja tietää hyvin, mitä kaavoissa määritellyt vaatimukset maksavat rakentamisessa ja toisaalta sen, mitä asukkaat asumiseltaan haluavat ja mistä ovat valmiita maksamaan. Monesti noiden kahden asian välillä on suuri ristiriita.

Kun autopaikat, julkisivuratkaisut tai muut vastaavat tekijät on määritelty kaavassa tai lähiympäristösuunnitelmassa pikkutarkasti, asumisen hinta on kallis jo ennen kuin lähdetään taloa edes suunnittelemaan ja rakentamaan.

Esimerkkinä maan alle rakennettu pysäköintipaikka maksaa pohjaolosuhteista riippuen 30 - 50 000 euroa asuntoa kohden. Asukkaat eivät kuitenkaan ole valmiita tai kykeneviä maksamaan tuollaisia summia auton säilytyksestä.

Kaavoittajan ja kokeneen toimijan yhteistyötä kannattaisi tehostaa. Varsinkin yleishyödyllisten toimijoiden intressinä on ajatella asumisen kustannuksia asukkaan, ei yhtiön tuloksentekotarpeen näkökulmasta.

Asuntosäätiön kokemuksen mukaan asukkaat haluaisivat enemmän perusasuntoja. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, tavoitellaanko Suomessa jo kaavoitusvaiheessa liian pitkälle jalostettua asuntokantaa?

 

ESA KANKAINEN
Toimitusjohtaja
Asuntosäätiö

 

Liian yksityiskohtaista kaavoitusta on vältettävä

 

Kaavoitukseen tarvitaan avointa vuorovaikutusta kaavoittajan ja rakennuttajan välillä alusta lähtien. Suunnitteluvaiheessa ei pidä edellyttää rakennuttajalta vielä liian yksityiskohtaisia suunnitelmia – toisaalta kaavoittajan on kerrottava vaatimuksensa jo suunnittelun alkuvaiheessa, ja niiden on pysyttävä samoina koko prosessin ajan.

Kunnat pyrkivät sääntelemään kaavoitusta monin tavoin: asetetaan esimerkiksi pysäköintipaikkojen lukumäärään, asuntojen keskipinta-aloihin ja kaupunkikuvaan liittyviä vaatimuksia. Asemakaavoituksessa lukkoon lyödyt ratkaisut nostavat toteutuksen hintaa. Olisi viisaampaa jättää rakennussuunnitteluvaiheeseen mahdollisuus kehittää uusia ratkaisuja kysyntälähtöisesti. Huonekokoihin tarvitaan pikemminkin lisää joustavuutta ja muunneltavuutta kuin jäykkiä sääntöjä.

Voidaan myös kysyä, onko suomalaisilla varaa nykyisen tasoiseen asumiseen. Kun 60 prosenttia vuokra-asunnon asukkaista saa asumistukea, näin ei näyttäisi olevan. Voitaisiinko materiaali- ja varustelutasosta tinkimällä löytää hintatasoltaan useammille sopivia asumisvaihtoehtoja?

 

PIA PAKARINEN
Johtaja
Kauppakamari

 

Kumppanuuskaavoitus yksi tärkeimmistä keinoista
 

 

Vuokralaiset VKL:n kuntavaaliohjelma pureutuu oikeisiin, asumisen kannalta merkittäviin kysymyksiin. Maapolitiikka ja kaavoitus ovat varsinkin kasvukunnissa strategisesti tärkeässä roolissa, ja tulevaisuudessa maakuntauudistuksen myötä niiden suhteellinen merkitys edelleen kasvaa.

Tavoitteena on, että tuotanto tukee sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän yhteiskunnan rakentamista.  – Käytännön esimerkit suomalaisista kaupungeista osoittavat, että esitetyillä keinoilla voidaan vaikuttaa asuntotuotannon edellytyksiin ja edelleen asumisen hintaan ja asuinalueiden toimivuuteen ja viihtyisyyteen.

Vuokralaiset ry:n kuntavaaliohjelmassa korostettua kumppanuuskaavoitusta voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä käytettävissä olevista keinoista, joilla rakentamisen kustannuksiin voidaan tehokkaasti vaikuttaa. 

Kaavojen rakennuskustannuksia nostava vaikutus ja kaavoituksen hitaus tuntuu olevan jatkuvasti esillä oleva kritiikin aihe. Lisäksi kalliit kaavaratkaisut hidastavat ja hankaloittavat hankkeita niiden myöhemmissä vaiheissa, kun joudutaan esimerkiksi hakemaan poikkeamislupia. Kumppanuuskaavoituksella voidaan parhaimmillaan tehokkaasti vastata näihin ongelmiin.

Kalliita rakennuskustannuksia aiheuttavat kaavoissa usein varsin yksinkertaiset asiat, jotka liittyvät usein pysäköinnin ja rakennusmassojen suunnitteluun. Käytännön hankkeissa kallis pysäköintiratkaisu voi nostaa rakentamisen kustannuksia jopa 15-20 %, kallis massoittelu ehkä 10-15 % ja suuret yhteis- ja liiketilavaatimukset samoin jopa 10-15 %. Jos kumppanuuskaavoituksella löydetään näissä kysymyksissä taloudelliset mutta laadukkaat ratkaisut, hankkeen toteuttaminen helpottuu oleellisesti.

Oleellista kaavahankkeessa on, että eri osapuolilla on yhteinen näkemys siitä, mihin ollaan pyrkimässä. Kaavojen taloudellisuuden arviointi on yksi tekijä, joka toivottavasti lisäisi avoimuutta, osapuolten yhteistä ymmärrystä ja edelleen osapuolten välistä luottamusta. Se voisi olla osa hieman uudenlaista kaavoituskäytäntöä, joka perustuisi enemmän osapuolten yhteistoimintaan.

Vuokralaiset ry:n ohjelman hyvien teemojen lisäksi merkittävä asuntojen tuotantoon vaikuttava tekijä kuntatasolla on alueiden toteuttamisen johtaminen.

Huomattava osa suomalaisten kasvukeskusten uudisrakentamisesta tapahtuu uusilla isoilla alueilla. Kaikkien toimijoiden kannalta olisi tärkeää, että kunnan toimenpiteet – kaavoitus, maankäyttösopimusten tekeminen, rakennusvalvonta ja infran ja palvelurakennusten rakentaminen muodostaisivat yhden, koordinoidun kokonaisuuden. Tässä on eri kuntien välillä melko paljon eroja.

Hyvä johtaminen parantaa toiminnan ennustettavuutta, vähentää hankkeiden riskejä ja nopeuttaa alueiden toteuttamista.

 

JARI MÄKIMATTILA
Toimitusjohtaja
A-Kruunu Oy

 

Avaimena kumppanuuskaavoitus tai kaavoituksen keventäminen

 

Kohtuuhintaisesta asumisesta puhutaan paljon, mutta yhtä helppoa ratkaisua ei ole löytynyt. Maan hinta etenkin pääkaupunkiseudulla muodostaa jo nyt merkittävän osan uusien asuntojen hinnasta eivätkä rakentamisen kustannukset tule putoamaan lähivuosina, kiitos mm. yhä tiukentuvien energiamääräysten.

Katse kohdistuukin kaavoitukseen ja koko suunnitteluprosessiin: nykyinen tapa tehdä erittäin yksityiskohtaista kaavaa kuntatasolla on sekä hidas, tehoton että tolkuttoman kallis. Kaavoittaja tekee ratkaisuja tunnistamatta niiden kustannusvaikutuksia. Rakennuttaja otetaan mukaan vasta siinä vaiheessa kun suuri osa kustannuksista on jo lukittu. Tästä alkaa hidas ja vaivalloinen suunnitteluprosessi, jonka lopputulos ei ole asukkaiden kannalta aina paras mahdollinen, saati edullinen.

Vaihtoehtoisia tapoja on kaksi: ns. kumppanuuskaavoitus, jossa rakennuttajat otetaan mukaan jo kaavoituksen alkuvaiheessa miettimään toimivia asukaslähtöisiä ratkaisuja tai kaavoituksen keventäminen ns. periaatekaavatasolle, jolloin itse kaavoista tehdään kevyempiä ja luotetaan siihen, että yhteinen prosessi kunnan ja rakennuttajan välillä huolehtii lopputuloksen laadukkuudesta.

 

SUSANNA SUCKSDORFF
Maajohtaja, BoKlok
Skanska Talonrakennus Oy

 

Päätoimet parempaan maapolitiikkaan

 

Asuntotuotanto ja muuttoliike kasvukeskuksiin ovat uudistuvan talouden elinehto. Asuntotuotannon vauhdittamiseksi Helsingin seudun päättäjien on kaavoitettava reilusti aikaisempaa enemmän, purettava kaavoituksen sääntelyä ja uskallettava tehdä rohkeita investointeja.

Kuntavaalien jälkeen tulevien päättäjien tulee keskittyä parempaan maapolitiikkaan ja nostettava tuotantotavoitteita entisestääkin.

1. Helsingin seudun kuntien (14 kuntaa) tulee rakentaa vuosittain 18 000 uutta asuntoa (nykyisin 12 500): Helsinkiin 7 500, Espooseen 3 750 ja Vantaalle 3 000. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on lisättävä samassa suhteessa asuntorakentamisen kanssa.

2. Kaupunkien on ylläpidettävä rakentamiskelpoista tonttivarantoa, joka kattaa kerrostalojen ja urbaanin pientalorakentamisen tarpeet vähintään viideksi vuodeksi (nykyisin alle kolmeksi vuodeksi).

3. Helsingin seudun kuntien on aktiivisen maapolitiikan avulla hankittava enemmän raakamaata asuntorakentamisen tarpeisiin. Tuloksekas maapolitiikka edellyttää tarvittaessa myös maan lunastuksen käyttöä pääkaupunkiseudun kaikissa kunnissa.

4. Täydennysrakentamisen vauhdittamiseksi kuntien tulee luoda selkeät ja avoimet pelisäännöt maankäyttömaksujen ja muiden kaavoituskorvausten määräytymiselle. Täydennysrakentaminen on toteutettava aikaisempaa useammin kortteli- tai asuinaluekohtaisina kokonaisuuksina.

5. Keskusta-alueille, asemaseuduille ja joukkoliikenneyhteyksien lähistölle on rakennettava selvästi nykyistä enemmän asuntoja. Tonttien tehokkaampi rakentaminen alentaa asumisen hintaa, jättää tilaa viheralueille ja takaa paremmat palvelut.

6. Kaupungit tarvitsevat normitalkoot, jotka lieventävät asuntojen hintaa nostavia tarpeettomia kaavamääräyksiä. Määräyksiä pitää purkaa muun muassa autopaikkojen ja julkisivumateriaalien sekä talojen muodon ja sijoittelun osalta. Normien karsiminen ei saa tarkoittaa laadusta tinkimistä.

7. Toimivat joukkoliikenneyhteydet on turvattava jo uusien asuinalueiden ensimmäisille asukkaille.

 

SAULI HIEVANEN
SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntija,
joka vastaa asuntopolitiikan valmistelusta

 

Takaisin sivun alkuun