Näkökulma: Keinoja parempaan asuntopolitiikkaan

Asuntopolitiikka liittyy tiiviisti maamme kehitykseen – hyvinvointiin, ympäristöön ja talouteen muun muassa. Ei ole siis yhdentekevää, millaista asuntopolitiikkaa alkavalla vaalikaudella tehdään.

Kun pohditaan keinoja parempaan asuntopolitiikkaan, on hyvä palata eduskunnan tarkastusvaliokunnan viime vuonna laatimaan mietintöön. Nostan esiin erityisesti kaksi mietinnössä havaittua kehittämiskohdetta: asumisen tukijärjestelmän uudistamisen ja kohtuuhintaisen asuntotarjonnan lisäämisen.

Vaikka valtion menoja on leikattu, asumisen tukisumma on kasvanut 2000-luvulla neljänneksellä. Samalla tukien painopiste on siirtynyt tarjontatuista kysyntätukiin. Vuonna 2017 asumistukia maksettiin 2,0 miljardia, kun taas ARA-tuet olivat yhteensä 139 miljoonaa euroa. Voidaan kysyä, onko yhteiskunnan rajallisia varoja käytetty viisaasti.

Kotitalouksien asumismenot ovat kasvaneet tällä vuosikymmenellä jyrkästi varsinkin suurimmissa kaupungeissa. Asumiskustannusten kasvuun on useita syitä ja myös asumistuella on vapailla markkinoilla havaittu olevan vuokria korottava vaikutus. On ilmeistä, että asuntopolitiikan keskeisiä ongelmia - asumisen kalleutta ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittävyyttä kasvukeskuksissa - ei pystytä ratkaisemaan kysyntätuella.

Asuntotuotanto on siirtynyt pääosin yksityisen vapaan rahan tuotannoksi eikä se ole väärin. Vilkas asuntorakentaminen ei kuitenkaan ratkaise kohonneita asumiskustannuksia ja niistä johtuvaa asumistukimenojen kasvua. Markkinaehtoisessa toiminnassa asuntotuotantomäärä vähenee ennen kuin lisääntynyt tarjonta alentaa asuntojen hintaa ja vuokratasoa pysyvästi.

Korkeista asumiskustannuksista johtuvia toimeentulovaikeuksia ei ratkaista lisäämällä kysyntätukea. Huomio on kiinnitettävä asumiskustannusten nousua rajoittaviin tekijöihin. Siirtämällä tukijärjestelmän painopistettä kysyntätuesta tarjontatukeen meillä on mahdollisuus lisätä kohtuuhintaista asuntotarjontaa. Se on yhteiskunnan varojen viisasta käyttämistä.

Asuntopolitiikan keskeisiin haasteisiin liittyen merkityksellistä on, että ARA-asuntojen omistajat sitoutuvat omakustannusperiaatteeseen, jolloin asumisen hintataso pysyy kohtuullisena ja asumiskustannukset kehittyvät vakaasti. Asunnot kohdistuvat niitä tarvitseville ja pysyvät tukiehtojen mukaisessa käytössä vuosikymmeniä, jolloin yhteiskunnan tuki ei valu voittoa tavoitteleville tahoille.

Tarkastusvaliokunnan mietinnössä toistuu tarve pitkäjänteiselle ja suunnitelmalliselle asuntopolitiikalle. Jotta kohtuuhintaisen asuntotarjonnan lisäämisessä onnistutaan, pitkäjänteisyyden tulisi ulottua myös tukiehtojen pysyvyyteen ja tuotantotukien riittävään tasoon.

Lopuksi muistutan, että asuntopolitiikassa on viime kädessä kyse ihmisistä. Sinusta ja minusta. Onnistuneella asuntopolitiikalla tuemme kaikkien mukana pitämistä, hyvinvointia yhteiskunnan vakaata kehitystä.

 

Teppo Forss
toimitusjohtaja
TVT Asunnot Oy