Omilla tuloillaan pitää tulla toimeen

Helsinkiläinen kansanedustaja Silvia Modig ja vantaalainen asukasaktiivi Niila Lehtivaara pitävät tämän hetken suurimpana asuntopoliittisena ongelmana pääkaupunkiseudulla asumisen kalleutta.


Asukas Niila ja poliitikko Silvia vaativat yhdessä tuumin lisää valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa ja asumistukijärjestelmän muuttamista vastaamaan tämän päivän perheiden tarpeita.

 

Niila Lehtivaara edustaa hyvin tyypillistä pääkaupunkiseutulaista asukasta. Hän asuu Vantaanlaaksossa, työskentelee vartijana koulussa, tienaa bruttotuloinaan noin 1800 euroa kuussa ja on eronnut kahden teini-ikäisen lapsen isä.

Asumisen arki on tullut Niilalle monella tavalla tutuksi omassa elämässä, mutta myös asukasaktiivina. Hän toimii VAV Asunnot Oy:n yhteistyöelinten puheenjohtajiston puheenjohtajana ensimmäistä kauttaan. Asemansa myötä vuokra-asumisen asiat ovat tulleet tutuiksi laajemminkin.

Silvia Modig on Vuokralaiset ry:n varapuheenjohtaja, Vasemmistoliiton kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu, joka on poliitikkourallaan perehtynyt erityisen tarkasti asuntopoliittisiin kysymyksiin. Yksityishenkilönä hän on uusperheellinen Helsingin kantakaupungin kupeessa.

 

Palkasta ei jää paljon käteen

Molempien haastateltavien mielestä ongelman ydin pääkaupunkiseudulla on asumisen kallis hinta. Se tuottaa asukkaille arkeen paljon päänvaivaa.

– Itse työskentelen matalapalkka-alalla. Kun vuokra on 850 euroa kuukaudessa, on helppo laskea kuinka paljon palkasta jää käteen eli ei paljon. Enkä saa etävanhempana asumistukea lapsista, vaikka he asuvat säännöllisesti myös minun luonani, kertoo Niila.

Silvia kuuntelee Niilan tilannetta ymmärtävästi. Miehen tarina on samanlainen kuin ihan liian monen muunkin perheellisen miehen ja naisen niin pääkaupunkiseudulla kuin muualla maassa.

– Voimmeko Niila yhdessä vaatia tässä haastattelussa, että asumistukijärjestelmän pitää tunnistaa koko perhe. Muuten se etäännyttää toista vanhempaa. Asumistuki voisi mahdollistaa vähän isomman asunnon hankinnan, jotta lapsilla olisi tasavertaisesti tilaa molemmissa kodeissa, ehdottaa Silvia ja Niila nyökkäilee ehdotukseen hyväksyvästi.

 

Asumistuki tuo helpotusta ja ongelmia

Asumistuki on tärkeä apu asukkaiden arkeen, mutta poliitikko Silviassa saa muistuttamaan myös siihen liittyvästä suuresta ongelmasta.

– Maksamme 2,3 miljardia euroa verovaroista asumis- ja toimeentulotukia vuosittain. Pahimmassa tapauksessa raha valuu ulkomaisiin sijoitusyhtiöihin eikä ole edes hyödyttämässä verokertymäämme, toteaa Silvia.

Sen sijaan valtio maksoi korkotukea ARA-asunnoille vuonna 2017 Valtion asuntorahastosta vain 3,8 miljoonaa euroa. Rahat tukeen kerätään valtion myöntämien lainojen korkotuotoista, eli vuokralaiset ja asumisoikeusasukkaat maksavat ko. korot vuokrissaan ja vastikkeissaan.

Valtion tuella rakennettujen ns. ARA-talojen vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla noin kolmanneksen matalammat kuin vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat, koska ne määräytyvät omakustannusperiaatteen mukaan. Vuokrissa ei saa kerätä ylimääräisiä voittoja omistajalle.

Kaiken lisäksi ARA-asuntoihin maksetut asumistuet menevät kaikkien asukkaiden hyödyksi, sillä yleishyödylliset yhtiöt ovat voitonjakorajoitteisia. Vuokrissa kerätyt rahat päätyvät omakustannusperiaatteen mukaan kiinteistöjen ylläpitoon.

 

Tuotantotuki pienentäisi asumistuen tarvetta

– Jos tuotantotukia lisättäisiin, asumistuen tarve vähenisi. Sillä olisi kansantaloudellista merkitystä puhumattakaan siitä että voitaisiin vähentää inhimillisestä kärsimyksestä, jonka asumisen kalleus aiheuttaa, korostaa Silvia ja jatkaa:

– Asuntopoliittinen ihannetilanne on, että ihmiset pystyisivät elämään omilla tuloillaan. Helsingissä on tilanne, että moni asumistuen saaja käy täyspäiväisesti töissä, mutta asuminen on vaan niin sairaan kallista, että omilla tuloilla ei selviä asumiskuluista. Tästä ihmiset pitää vapauttaa.

Asuminen on kallista siksi että kohtuuhintaisia asuntoja ei ole riittävästi tarjolla.

– Gryndereille ei voida kuitenkaan antaa vapaita käsiä, koska ne tuottaisivat vain pieniä asuntoja miettimättä sen pidemmälle tuotannon vaikutusta koko yhteiskuntaan, toteaa Silvia.

Kummankin mielestä tarvitaan sekä kuntien että valtion vahvempaa otetta, jotta asuntotilanne saadaan ratkaistua. Valtion pitää lisätä reilusti tuotantotukea ja kuntien antaa enemmän tontteja ARA-asunnoille.

– Korkotukijärjestelmää on jo parannettu, mutta ei ehkä riittävästi. Käynnistysavustuksilla pystyttäisiin lisäämään tuotantoa nopeasti ja niitä kannattaisi käyttää erityisesti nyt, kun rakentamisen suhdanne näyttää hiipuvan. Sillä tavalla varmistettaisiin myös rakennusalan työllisyystilanne. Kunnat puolestaan voisivat auttaa tilannetta tonttipolitiikallaan. Monet yleishyödylliset tahot ovat viestineet, että voisivat tehdä enemmänkin asuntoja, kunhan vain olisi tontteja, listaa Silvia.

Silvia korostaa, että valtion tulisi kehittää erityisesti pitkän korkotuen järjestelmää, koska sen avulla asukkaiden käyttöön saadaan koteja vuosikymmeniksi.

– Lyhyt korkotuki, joka otettiin taannoin käyttöön, tarkoittaa pahimmillaan sitä, että julkisilla varoilla tuetaan taloa, joka on jo kymmenen vuoden päästä vapaa kaikesta sääntelystä ja siis täysi lottovoitto omistajalleen, toteaa Silvia.

 

Asumisen tarpeet osittain muuttuneet

Viimeisen kymmenen vuoden aikana asumisen tarpeet ovat muuttuneet kovasti. Nurmijärvi-ilmiö on pääkaupunkiseudulla muuttunut keskusta-asumisen ilmiöksi, kun lapsiperheetkin hakeutuvat palveluiden äärelle tiiviin asumisen yhteisöihin. Se on osaltaan nostanut asumisen hintaa, koska asuntojen tarjonta ei ole pysynyt kysynnän perässä.

Myös työpaikat keskittyvät keskustataajamiin, mikä sekin lisää ihmisten halua hakeutua asumaan niille alueille. Pitkät työmatkat eivät enää houkuttele ihmisiä, jotka antavat yhä suuremman arvon vapaa-ajalle sekä perheen ja ystävien kanssa vietetyllä ajalle.

– Nyt ollaan valmiita asumaan ahtaammin, jotta päästään lähemmäs keskustaa. Mutta on aivan varmasti myös niin, että mielellään otettaisiin lisähuone perheen käyttöön, jos siihen olisi varaa, toteaa Silvia.

Keskusta-ilmiö näkyy myös muun Suomen keskuspaikkakunnilla. Tosin Taloustutkimuksen viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan 55 prosenttia suomalaisista asuisi yhä mieluusti omakotitalossa. Ihan kaikki keskustoihin hakeutuvat eivät siis haluaisi välttämättä asua tiiviisti kerrostaloissa, mutta ehkä keskusta-asumisen kaupunkimaiset palvelut silti viehättävät entistä enemmän.

 

Tarvitaan tasapainoa

Sekä Niila että Silvia toivovat rakennettavan monipuolista asuntotuotantoa. Nyt vallalla olevaan pienien asuntojen buumiin nähdään liittyvän kaupunkirakenteellisia ongelmia.

– Jos tehdään liian paljon pieniä asuntoja taloon, kortteliin tai kaupunginosaan, vaihtuvuus kasvaa, eivätkä ihmiset sitoudu alueeseen. Se puolestaan lisää rauhattomuutta alueelle ja segregaation eli alueellisen eriarvoistumisen ongelma kasvaa, kun alueesta tulee epäsuosittu. Pieniä asuntoja tarvitaan, mutta niiden sijoittuminen ja määrä on otettava kaupunkisuunnittelussa erityisen tarkasti huomioon, muistuttaa Silvia.

– Ongelmana on myös se, että isot asunnot sijaitsevat vanhoissa taloissa, joiden kunto alkaa olla huono ja ne on helppo purkaa. Kyllä tulevaisuudessa tarvitaan myös isompia asuntoja, toteaa Niila.

Molemmat ovat samaa mieltä myös siitä, että asuntotuotantoa pitää jatkossa tehdä erityisesti hyvien kulkuyhteyksien varrelle sekä jouhevan liikkumisen että ekologisten näkökulmien vuoksi.

– Tässä asiassa valtio voi antaa porkkanaa kunnille, kuten teki raide-Jokerin suhteen. Valtiolta saatiin tukea, kun sitouduttiin tekemään sen varrelle asuntoja, kertoo Silvia.

– Liikenneyhteydet vaikuttavat mielettömästi. Itse asun sellaisella perällä, ettei ilman autoa tule toimeen. Kyllä sen huomaa, että julkisten liikenneyhteyksien puuttuminen vaikuttaa hirveästi asuntojen kysyntään, muistuttaa Niila.

– Eikä kyse ole vain työstä. Ihmisillä on tarve harrastaa sekä nähdä ystäviä ja sukulaisia. Sitä varten tarvitaan hyviä liikenneyhteyksiä. Pääkaupunkiseudulla on myös tärkeää, että liikkumaan pääsee yli kuntarajojen, koska ei asukkaat ole kiinni kuntarajoissa vaan liikkuvat niiden yli. Meidän elämä nivoutuu kiinni toisiimme, muistuttaa puolestaan Silvia.

 

Sekä Niila että Silvia olivat mukana syksyn Vuokralaispäiväseminaarissa. Niilan mukaan seminaarissa saa todella runsaasti ajankohtaista tietoa vuokra-asumisen kysymyksistä. Silvia toimi seminaarissa toisena puheenjohtajana Suna Kymäläisen kanssa.

 

Takaisin sivun alkuun