Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
Vuorovaikutuskouluttaja, näyttelijä Sari Siikander kävi pitämässä Vuokralaispäivillä inspiroivan esityksen ihmisten välisistä kohtaamisista. Halu auttaa kanssakulkijaa ja yhteistyö ovat avaimia jouhevampaan yhteiseloon.
Siikander kuuluu Stella Polariksen improvisaatioteatteriin, joka vaatii esiintyjiltään todellista kykyä ottaa näyttelijäkumppanit huomioon.
– Yhteistyö on avain siihen, että improvisaatioteatterin väen osaaminen näyttäytyy yleisölle täydellisenä. Vain yhdessä me olemme enemmän, yksin meistä ei olisi kukaan yhtään mitään, totesi Siikander esityksensä alkuun. Hän muistutti, että jokainen meistä haluaa toisilta reaktion omaan toimintaan missä tahansa arjen toiminnassa.
– Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Tässä ajassa meidän kaikkien vastuulla on pitää yllä toivon kulttuuria ja se toivo tulee yhteistyöstä.
Arjessa on usein esteenä ihmisen pelko uuden edessä tai kontrollinhalu. Sanomme asioille mieluummin ei kuin että antautuisimme kokeilemaan uutta. Siikander otti esimerkin jälleen improvisaatioteatterista.
– On inhimillistä, että haluamme pitää itsemme turvassa, koska vain turvassa ihminen osaa reagoida oikein. Improvisaatiossa me haluamme pitää kaverin turvassa ja auttaa menemään mokissakin eteenpäin, koska vain siten esitys etenee oikeaan suuntaan. Improvisaatiossa emme koskaan tyrmää toisten ajatuksia. Silloin tulee onnistumisen tunteita niillekin, jotka ovat ekaa kertaa mukana.
Siikander muistutti myös vanhasta viisaudesta, että vain itseään voi muuttaa, toista ihmistä ei.
– Silloin asenne ratkaisee eli valitsenko asenteen, jolla mennään yhdessä eteenpäin.
Yleisö pääsi mukaan esitykseen osallistumalla leikkiin, jossa toisen rytmiä piti osata lukea, eikä virheitä tarvinnut pelätä. Virheet osoittautuivat kaikkein hauskimmiksi elementeiksi leikissä. Nauru raikasi joka puolella.
– Me käytetään turhan paljon aikaa siihen mitä uskallamme sanoa, ja pelkäämme virheitä. Helpoin tapa parantaa vuorovaikutusta on huomioida toisen tekemisen rytmi, ja tehdä asioita ilon kautta, jotta ilmapiiristä tulisi turvallinen. Yhdessä tekemisessä pitää kuitenkin muistaa myös osata rajata eli osata sanoa ei, jotta ei uuvuta itseään tekemällä liikaa.
Lopuksi Siikander muistutti vielä viiden koon muistilistasta toimivan vuorovaikutuksen pohjalla: kunnioita, kuuntele, kannusta, kiinnostu ja kiitä.