Pääkaupunkiseudulle tarvitaan lisää kohtuuhintaisia asuntoja
Espoon Asunnot Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Kammonen pitää valtion tuella rakennettuja asuntoja yhteiskunnalle monella tavalla hyödyllisinä. Siitä huolimatta niiden tuotanto on vähenemässä radikaalisti.
Espoon väkiluku kasvoi viime vuonna 4 785 asukkaalla. Helsinkiin puolestaan muutti 10 400 ja Vantaalle 1687 asukasta. Pääkaupunkiseudun veto on siis edelleen kova.
– Kasvavissa kaupungeissa tarvitaan monenlaisia työntekijöitä, mutta matalapalkka-alojen työntekijöille on niukasti tarjolla kohtuuhintaisia asumisen vaihtoehtoja. Kohtuuhintainen asuminen tehostaa työmarkkinoiden toimintaa, toteaa Kammonen.
Rakentaminen kuopassa
Vuonna 2025 aloitettiin alle 16 400 asunnon rakentaminen ja lupia myönnettiin alle 16 000 asunnolle. Näin alhaalla asuntotuotanto ei ole ollut 30 vuoteen. Tällaisissa matalasuhdannetilanteissa on valtion tukemaa tuotantoa aiemmin käytetty ns. vastasyklisenä välineenä asuntotuotannon jatkuvuuden ja rakennusalan työllisyyden varmistamiseksi. Tällä hetkellä toimitaan toisin huolimatta siitä, että markkinaehtoinen rakentaminen on ollut jo pitkään kuopassa, eikä nousun merkkejä ole nähtävissä.
– Valtion tukemaa tuotantoa ajetaan nyt alas ja markkinaehtoista tuotantoa halutaan lisää. Markkinaehtoinen asuntopolitiikka ei ole kuitenkaan ratkaissut asuntokysymyksiä missään päin maailmaa kohtuullisesti ja tasapuolisesti. Molempia tuotantotapoja tarvitaan, korostaa Kammonen.
Tuetut asunnot pääkaupunkiseudulla selvästi edullisempia
Kohtuuhintaisuus on vaikeasti määriteltävä asia, mutta valtion tukemaa asuntotuotantoa on pidetty kohtuuhintaisena muun muassa siksi, että se on pääkaupunkiseudulla asukkaille noin 25 prosenttia edullisempaa markkinaehtoiseen tuotantoon verrattuna. Myös veronmaksajat hyötyvät asiasta matalampina asumistukimenoina.
Rakentamiseen suunnattu tuotantotuki on noin 10 prosenttia valtion vuosittaisesta asumiseen kohdistamasta tuesta. Sen sijaan asumistukien määrä kokonaistuesta on 90 prosenttia, ja kustantaa veronmaksajille noin 2,5 miljardia euroa vuosittain, kun mukaan lasketaan toimeentulotukena maksetut asumiskulut.
– Pitkän korkotuen ehdot takaavat pitkäaikaisen kohtuuhintaisuuden ja hyödyn kohdistumisen asukkaille. Valtion tuki eli korkotuki ja avustukset tuottavat lähes nelinkertaisen vuokrahyödyn verrattuna kysyntätukeen eli asumistukeen. Pitäisin järkevänä, että noiden tukien suhdetta tarkasteltaisiin uudelleen esimerkiksi siten, että tuotantotukeen suunnattaisiin tukea 25 prosenttia ja loput käytettäisiin asumistukiin. Rakentamiseen sijoitetusta rahasta valtio saa verotuloja ja veroluonteisia maksuja 40 – 45 prosenttia eli tuettu tuotanto on kannattavaa yhteiskunnalle sitäkin kautta. Tuotantoa tukemalla pidettäisiin huolta myös rakennusurakoitsijoiden ja materiaaliteollisuuden työllisyydestä, toteaa Kammonen, joka toivoisi päättäjiltä ymmärrystä tehdä nykyistä pitkäjänteisempää asuntopolitiikkaa.
– Asuntotuotanto on erittäin pitkäjänteistä toimintaa, joka vaatisi tuekseen pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa. Hankkeiden valmistelu vie vuosia, ja investoinnit tehdään vuosikymmeniksi, muistuttaa Kammonen.
Toiminnan edellytyksiä heikennetty laajasti
Valtion tukema asuntotuotanto tulee vähenemään lähivuosina rajusti. Rakentamiseen suunnattuja lainoja on saatavilla todella vähän. Kun vuonna 2025 uusia tuettuja asuntoja valmistui noin 8000, ensi vuonna on mahdollisuus aloittaa korkeintaan 2000 asunnon tuotanto. Samoista määrärahoista kilpailee myös perusparantaminen, joten uusien asuntojen lukumäärä tulee todennäköisesti olemaan vähäisempi.
Myös käynnistysavustukset lopetettiin, erityisryhmien investointiavustuksia leikattiin ja asumisoikeusasuntojen korkotuki lopetettiin kokonaan. Uusille lainoille määrättiin myös takausmaksu. Muutoksiin kuuluu myös se, että ARA lopetettiin ja toiminnot siirrettiin ympäristöministeriön alaiseen Varkeen. Muutoksen myötä lopetettiin ARA-tuotantoon olennaisesti liitetty asumisen kehittämistoiminta.
Rahoitusta hankaloitettiin myös lakkauttamalla Valtion asuntorahasto (VAR). Sen varat siirrettiin valtion talousarvioon. VAR perustettiin 90-luvulla muun muassa siksi, että kohtuuhintainen asuntotuotanto ei olisi riippuvainen puoluepolitikoinnista.
Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että Tilastokeskus alkoi laskea korkotukilainoja julkiseksi velaksi (EDP-velka) vuonna 2022. Tilastointimuutos lisäsi julkisen velan määrää yli 20 miljardia euroa, mikä on noin seitsemän prosenttia koko maan velkamäärästä huolimatta siitä, että kyse ei ole valtion tai kunnan velasta vaan vuokrataloyhtiöiden lainoista. Nyt tilastointitapaa yritetään muuttaa, mutta se ei ole osoittautunut helpoksi tai nopeaksi ratkaisuksi.
– Asia ei ole ratkennut ja nyt se uhkaa pysäyttää tuetun asuntotuotannon, koska tulevakin hallitus on sitoutunut velkajarruun, harmittelee Kammonen.
Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen edut
Asuntojakauma on monipuolinen, asuntoja löytyy kaikenlaisille ihmisille.
Asukasvalinta tehdään huolella, asunnon tarpeesta lähtien alueen ja talon sosiaalinen tasapaino huomioiden.
Asukkaat saavat asumisaikaista tukea asumisneuvonnan, vuokravalvonnan ja sosiaalisen isännöinnin keinoin.
Yhteisöllisyyttä tuetaan asukastoiminnan keinoin, asukkailla on myös vaikuttamismahdollisuus asumiseensa.
Yleishyödylliset yhtiöt ovat kotimaisessa omistuksessa olevia pitkäaikaisia toimijoita, jotka eivät tavoittele nopeita voittoja tai asuntosalkun myyntiä. Yhtiöt toimivat omakustannusperiaatteella, hyöty tulee asukkaille ja pysyy Suomessa.
Asunnot mahdollistavat pitkäaikaisen asumisen.
Ratkaisumalli asunnottomuuden hoitamiselle.
Auttaa ratkaisemaan segregaatiota – yhteiskuntarauha on entistä tärkeämpää turvallisuuden näkökulmasta.
Yläkuva: Jaakko Kammonen esittelemässä Espoon Asunnot Oy:n keväällä valmistunutta vuokrataloa Gräsenportti 2:ssa. Kammonen toimii myös Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat KOVA ry:n hallituksen puheenjohtajana.