Asumisen kulttuuri on murroksessa


Apulaisprofessori Venla Bernelius haastaa miettimään asumista uudelta näkökulmalta. Ihmisen kunnollisuutta ei voi määritellä omistusasumisen kautta.
 

Asumisen kallis hinta pääkaupunkiseudulla ja asuntojen hintojen romahtaminen maakunnissa on muuttanut ihmisten suhtautumista omistusasumiseen. Se ei ole enää välttämättä mikään pääoman korotusautomaatti. Myös ihmisten muuttuneet tarpeet vaikuttavat. Elämään halutaan yhä enemmän muutakin sisältöä kuin työ.

– Asuntopoliittisessa keskustelussa näkyy yhä välähdyksiä ajattelusta, jossa omistusasuminen on kunnon ihmisen standardi. Sille ajattelulle on juuret kaukaa menneisyydestä, mutta maailma on muuttunut. Tuo ajattelumalli ei sovi ainakaan tähän päivään, toteaa Helsingin yliopiston kaupunkitutkimuksen apulaisprofessori Venla Bernelius.

Bernelius on itse hyvä esimerkki uudenlaisesta ajattelusta. Hän asuu perheensä kanssa vuokralla, koska haluaa asua lähellä keskustan palveluita, jotka sopivat hänen elämäntyyliinsä.

– Kuvaava nykyhetken tilanteelle on, että meillä ei olisi oikein varaakaan lasten kanssa hankkia asuinalueeltamme riittävän kokoista omistusasuntoa, toteaa Bernelius.

 

Asuminen vaikuttaa ihmisten kohtaamisiin

Nopeasti kehittyvät kaupunkiseudut kaipaavat uudenlaista ajattelua, jossa asumista mietitään muutenkin kuin markkinoiden ja kaavoituksen näkökulmasta. Ihmisten hyvinvointi on otettava entistä enemmän huomioon.

– Asuminen ei ole vain seiniä, vaan ihmisten mahdollisuuksia tavata muita ja saada tarvitsemiaan palveluita. Sen perusteella määritellään kenen kanssa käydään koulua ja ketä tavataan lähikaupassa. Ei pitäisi unohtaa, kuinka ison kysymyksen äärellä ollaan, kun puhutaan asumisesta, muistuttaa Bernelius.

Jos asumista ei tarkastella laaja-alaisesti, tilanne voi pahimmillaan johtaa segregaatioon eli alueelliseen eriarvoistumiseen. Suomessakin on jo viitteitä siitä, kuinka joillekin alueille muuttaa asumaan liian samanlaisia kotitalouksia. Myös kouluissa on nähtävissä eriarvoistumista.

– On mielenkiintoista, että viime aikoina erityisesti yhdysvaltalaiset kaupunkitutkijat ovat nostaneet voimakkaasti esiin kuinka suuria kustannuksia segregaatio aiheuttaa yhteiskunnalle. He myös korostavat, että ratkaisun avain löytyy erityisesti asumisesta. Yhdysvalloissa keskustellaan laajasti myös siitä, että markkinat eivät tunnut ratkaisevan ongelmaa, toteaa Bernelius.

 

OECD korostaa asumisen merkitystä menestymisessä

Myös länsimaiden taloudellista hyvinvointia edistämään perustettu OECD on vastikään julkaistussa tutkimuksessa nostanut asuntopolitiikan tärkeäksi keinoksi vaikuttaa koko yhteiskunnan menestymiseen.

– On hyvä, että on laajasti alettu ymmärtää valtion rooli sekä monimuotoisen ja kohtuuhintaisen asumisen merkitys hyvinvointiyhteiskunnan kehittymiselle. Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat nostaneet esiin, että amerikkalainen unelma toteutuu paremmin nykyään Pohjoismaissa, kun täällä ei tuoteta lukkiutuvaa eriarvoisuutta, vaan ihmisillä on mahdollisuus luokkanousuun, perustelee Bernelius.

Lukkiutuva eriarvoisuus tarkoittaa sitä, että vanhempien taloudellinen tilanne ja koulutustausta määräävät lasten tulevaisuuden. Huolestuttavaa on, että siitä on yhä enemmän viitteitä myös Suomessa.

– Olen tutkinut omassa työssäni alueellisen eriytymisen osalta muun muassa kouluja. Sosiaalisen taustan merkitys vaikuttaa yhä enemmän oppimistuloksiin. Aikoinaan peruskoulu vähensi eroja, mutta nyt erot ovat selvästi kasvaneet ja asuminen on osin vaikuttanut tähän asiaan, toteaa Bernelius.

Sosiaalisten yhteisöjen merkitys korostuu tänä päivänä entistä enemmän myös siksi, että sosiaaliset taidot vaikuttavat nykyään korostuneesti elämässä pärjäämiseen. Siksi erityisesti lasten kannalta on väliä, kenen kanssa kouluja käydään ja ketä asuinalueella tavataan. Monimuotoisuuden näkeminen asumisessa ja elämässä yleensä auttaa lasta näkemään vaihtoehtoja.

–Sillä on suuri merkitys, millaisia sosiaalisia yhteisöjä pystymme luomaan. Tutkimusnäyttö osoittaa, että suurimmat riskit liittyvät huono-osaisuuden keskittymien syntymiseen, jota pystytään osin ennaltaehkäisemään toteuttamalla monimuotoista asuntokantaa alueille, toteaa Bernelius.

 

Murrosvaihe mahdollistaa asenteiden muuttumisen

Monimuotoisuus pitää sisällään niin vapaarahoitteiset omistus- ja vuokra-asunnot kuin myös valtion lainoittamat ARA-asumisoikeus- ja vuokra-asunnot. Bernelius toivoo myös lisää vaihtoehtoja.

–Tarvitaan muutakin kuin perinteistä ARA-tuotantoa. Nyt tehdään jo hyviä asioita, kun ollaan lähdetty kehittämään muun muassa osuuskunta-asumista. Kyse ei kuitenkaan ole vain lainsäädännöstä, vaan asumisen kulttuuriin kaivataan positiivista muutosta. Ihmisen kunnollisuutta ei voi luokitella sen mukaan asuuko hän omistusasunnossa, painottaa Bernelius.

Omistusasumisen muuttuminen pääoman korotusautomaatista epävarmaksi sijoitukseksi mahdollistaa asenteiden muutoksen. Kaikki vanhat asenteet eivät kuitenkaan ole pahasta, vaan päinvastoin. Jotain menneisyydestä kannattaisi Berneliuksen mielestä palauttaakin.

– Kun ARA-järjestelmää luotiin, asuntopolitiikka ymmärrettiin suurena sosiaalipoliittisena kysymyksenä. Viime vuosina keskustelu on sen sijaan ollut kovin markkinavetoista. On kiinnostavaa, että viime aikoina on jälleen ollut kaikuja noilta vanhoilta ajoilta ja toivon, että ne vahvistuvat. On selkeästi tutkimusnäyttöä siitä, että pelkästään markkinaehtoisesti ei pystytä ratkaisemaan kasvavien kaupunkiseutujen asumiskysymyksiä siten, että koko yhteiskunta voisi menestyä ja voida hyvin, painottaa Bernelius.

 

Maakuntiin potkua asuntopolitiikan keinoin?

Uudenlaisia avauksia kaivattaisiin Berneliuksen mukaan myös maakuntien kehittämiseen. Ei ole pelkästään hyvä asia, että väki pakkautuu kasvukeskuksiin. Tarvitaan ratkaisuja, jotka luovat mahdollisuuksia asua myös maakunnissa.

Keskustelun herättelijäksi Bernelius esittää hollantilaisen tutkijan Maurice Hermansin mallia ”pienemmäksi kasvamisesta”. Hermansin mukaan on paikalleen jäänyt ajatus, että alueiden väkiluvun pitäisi aina vaan kasvaa, jotta alue kehittyisi ja menestyisi taloudellisesti.

– Euroopassa on lähdetty etsimään kutistuvien paikkakuntien potentiaalia tarjota muun muassa matkailuvaihtoehtoja. Se vaatii eri alojen asiantuntijoiden välistä keskustelua, mutta erityisesti asuntopolitiikan keinoin voitaisiin miettiä, miten vaikkapa ARA-asuntokantaa pystyttäisiin hyödyntämään tehokkaammin tuossa asiassa, pohtii Bernelius.

Ihmiset liikkuvat paljon ja toisaalta lentomatkailusta on tullut ongelma. Kotimaanmatkailun yhdistäminen asuntokysymyksiin olisi myös vastuullista ilmastopolitiikkaa. Eikä kyse ole pelkästään kesämökkikulttuuriin liittyvistä asioista. Siinäkin asiassa maailma on muuttunut. Kaupunkilomat ovat tulleet tärkeiksi vaihtoehdoiksi, ja esimerkiksi moni pikkukaupunki on saavutettavissa myös ilman omaa autoa.

– Maakunnissa kannattaisi kehittää myös etätyöhön liittyviä edellytyksiä ja ideoida monimuotoisuutta. ARA-tuotannon kehittäminen näitä asioita edistämään voisi olla ainakin keskustelun arvoinen asia, toteaa Bernelius.

 

Kuva: Apulaisprofessori Venla Bernelius on hyvä esimerkki muuttuneesta asumiskulttuurista. Bernelius on valinnut perheensä kanssa vuokra-asumisen, koska haluaa asua keskusta-alueella ja nauttia sen suomista palveluista. Omistusasunto ei ollut vaihtoehto, koska silloin perhe ei olisi saanut riittävästi tilaa.


Takaisin sivun alkuun