Päivänvalo kotona on harvojen etu pakolaisleirissä


Libanonissa on kaksitoista palestiinalaisleiriä. Pakolaisleirit ovat muuttuneet telttakylistä korkeiksi betonilähiöiksi vuosikymmenten kuluessa. Olot sekä kaduilla että asunnoissa ovat edelleen kurjat.
 

Moni pakolaisleirin katu on synkkä, koska aurinko ei pääse kaduille korkeiden rakennusten väliin.

Lähes 40 000 asukkaan Bourj Al Barajneh on osuva paikka keskustella palestiinalaisten asumisoloista Libanonissa. Pakolaisleiri sijaitsee pääkaupunki Beirutissa ja on kuormittuneimpia palestiinalaisleirejä maassa. Aiemmin neliökilometrin kokoisella alueella asui noin 18 000 ihmistä, jotka olivat suurelta osin palestiinalaisia. Syyrian sodan seurauksena leiriin muutti vielä 20 000 syyrialaista.

– Täällä on nykyisin enemmän syyrialaisia kuin palestiinalaisia, sanoo leirissä toimivan palestiinalaisjärjestön, Beit Atfal Assumoudin, sosiaalikeskuksen johtaja Zahr Abdullatif.

Bourj Al Barajnehin pakolaisleirin taloja rakennetaan jatkuvasti ylöspäin. Suurin osa leirin palestiinalaisista asuu omissa asunnoissa; vuokralla ovat ne, ovat tulivat viimeisimmäksi.

Hän tuntee paikalliset asumisolot sekä työnsä kautta että omakohtaisesti. Hän on syntynyt pakolaisleirissä ja elänyt täällä kaikki viisikymmentä vuottaan.

– Oikeastaan kaikki, sekä kadut että talot, vaatisi kunnostusta leirissä, Abdullatif toteaa.

Hänen mukaansa suurin ongelma leirissä on kuitenkin se, että käytössä on etupäässä vain suolaista vettä. Sitä saadaan 13 kaivosta ja säilötään tankeissa katoilla. Putkistot ovat huonossa kunnossa. Suolainen vesi vaurioittaa talojen rakenteita – ja tunkeutuu sisälle asuntoihin.

 

Vanhukset asuvat pimeydessä

Suolainen vesi, jota valuu katoilla olevista tankeista, vaurioittaa seiniä esimerkiksi tällä tavoin.

Palestiinan pakolaiset tulivat Libanoniin vuonna 1948. Tuolloin he joutuivat lähtemään kodeistaan Israelin perustamisen alta. Siitä on nyt 70 vuotta. Bourj Al Barjneh oli aluksi telttakylä, kuten suurin osa muistakin palestiinalaisleireistä. Vuosikymmenten saatossa ihmiset ovat puurtaneet kotiensa eteen.

Nykyisin palestiinalaisleirit ovat ahtaita, betonisia kaupunginosia, jossa asuu palestiinalaisia neljässä sukupolvessa. Vanhukset asuvat useimmiten talojen alakerroksissa. He tulivat ensin ja ovat samoilla paikoilla edelleen. Lapsille on rakennettu koti katolle, lapsenlapsille edelleen koti kerrosta ylemmäksi. Tästä juontuu se, että suurin osa palestiinalaisista omistaa asuntonsa leireissä. Vuokralla ovat viimeisimmäksi tulleet.

Alimpien kerrosten asunnot ovat kaikkein epäterveellisimpiä. Niihin ei tule päivänvaloa, sillä naapuritalot ovat aivan vieressä ja korkeita nekin. Sen sijaan sisälle työntyy eniten suolavettä.

– Asunnot eivät ole sopivia elämiseen, sillä etenkin talvella ne ovat hyvin kosteita, Zahr Abdellatif lisää.

Suolaista vettä käytetään leirissä pyykinpesuun ja siivoukseen. Juotavaksi ja ruoanlaittoon tarvittava vesi pitää aina ostaa pullotettuna.

 

Vuokrakoti kaipaisi remonttia

70 vuotta vanhassa pakolaisleirissä eteläisessä Beirutissa sähköjohdot risteilevät rakennusten ulkopuolella ja sähkökatkot ovat päivittäisiä.

Kapeilla kaduilla kulkiessa täytyy väistellä lätäköitä. Niissä lilluvaan veteen on sekoittunut öljyä, jota vuotaa leirin yleisimmistä kulkuneuvoista eli skoottereista. Ylöspäin katsoessa näkee sähköjohtoja, jotka roikkuvat rakennusten ulkopuolella. Erään talon neljännessä kerroksessa asuu Fatma Hassan Alkhatib.

– Asunnon ainoat hyvät puolet ovat raikas ilma ja sisälle paistava aurinko, Fatma sanoo.

Alkhatib on kolmen lapsen äiti. Perhe asuu vuokralla, ja samassa asunnossa elämää on nähty noin 15 vuotta. Asunto on varsin iso, sillä siinä on kolme huonetta, keittiö ja kylpyhuone. Suuri osa asunnoista leirissä on hyvin ahtaita. Kahdessa huoneessa elää usein jopa seitsemän hengen perhe.

 

Malak, 10 (vas.), ja Alih, 8, palasivat koulusta kotiinsa Bourj Al Barajnehin pakolaisleiriin. He asuvat  neloskerroksen vuokra-asunnossa äitinsä ja isosiskonsa kanssa.

Alkhatib pyytää tutustumaan myös kotinsa kurjiin puoliin. Ikkunat ovat paikoin rikki ja ovetkin pitäisi uusia. Keittiössä aiemmin mainittu vesiongelma näkyy selvästi, sillä seinille on iskostunut suolaa. Täältä, neljännestä kerroksesta, näkyy hyvin myös se, miten Bourj Al Barajnehin leiri kohoaa ylöspäin.

 

Teksti ja kuvat: Hanna Hirvonen

 

Yläkuva: Korkealla olevan asunnon ikkunasta pääsee sisälle päivänvaloa.

 

Takaisin sivun alkuun