Onko valtio unohtanut osan ARA-kohteista?

Suuri töykone hajoittamassa kauhallaan purettavan kerrostalon seinää.

Valtion tuella on rakennutettu valtavasti ARA-asuntoja, jotka ovat nyt korjaustarpeessa. Lainaa peruskorjaamiseen ei kuitenkaan välttämättä myönnetä. Ongelma koskee erityisesti maakuntien, mutta myös kasvukeskuksien heikommin kysyttyjä alueita.

1970-80 -luvuilla rakennettiin valtion tuella vuokra-asuntoja ympäri Suomea, kun maaseudulta väki muutti kaupunkeihin ja kuntakeskuksiin. Lainajärjestelmät olivat, ja on osittain yhä edelleen, hyvin poikkeavat normaaliin ns. asuntolainoitukseen verrattuna. Lainojen takaisinmaksu oli erittäin takapainotteista eli alussa maksettiin lähinnä korkoja ja lyhennykset alkoivat vasta vuosia myöhemmin.

– Vuokrat on saatu järjestelmän myötä pidettyä keinotekoisesti matalina, mutta kolikon kääntöpuoli on se, että kun 30 ensimmäistä vuotta maksetaan lähes vain korkoja, lainaa on vielä hurjasti jäljellä, kun taloja pitäisi korjata. Eli siihen loppuu kohtuuhintaisuus, toteaa Hämeenlinnan Asunnot Oy:n toimitusjohtaja Tuukka Tuomala.

Tuomala aloitti tehtävässään neljä vuotta sitten ja totesi yhtiön reilun 2000 asunnon kannan olevan pahasti korjausvelkainen. Noin 90 prosenttia yhtiön kohteista oli vailla peruskorjauksia, muun muassa putkiremontteja. Kuten monessa muussakin vastaavassa yhtiössä, vuokrat oli pidetty matalana korjaamisen kustannuksella.

– Aloimme ottaa kiinteistökantaa haltuun ja salkuttaa kohteita. Tänä vuonna olemme myyneet kaksi kohdetta ja purkaneet neljä. Niille ei ollut muuta tehtävissä, sillä talot olivat väärässä paikassa, erittäin raskaita korjauksia vailla ja ihan vääränkokoisia asuntoja tämän päivän kysyntään nähden, toteaa Tuomala.

Hämeenlinna on Suomen 14. suurin kaupunki, joka on ollut kolme viimeistä vuotta muuttovoittoaluetta. Silti kaupungissa on vain kaksi aluetta, joissa asunnoilla on kysyntää ja jonne on rakennettu uusia asuntoja, myös vuokra-asuntoja. Hämeenlinnan Asunnot Oy:llä on vain 10 prosenttia asunnoista noilla alueilla.

– Kaupunkiin on rakennettu paljon uusia vuokra-asuntoja eli kilpailemme asunnoillamme niiden kanssa. Pyrimme korjaamaan kohteita, mutta emme saaneet ARAlta lainoitusta esimerkiksi hankkeelle, joka meidän mielestämme olisi kannattavaa korjata, jos siihen saa pitkäaikaisen lainoituksen. Urakkatarjoushinnat saatuamme ARA vetäytyi hankkeesta, koska piti hintaa liian korkeana. Joudumme miettimään uudelleen, mitä kohteelle teemme. Samalla tontilla on ollut toinen rakennus, jolle saatiin purkuavustusta ja se purettiin, kertoo Tuomala.

Hämeenlinnan Asunnot Oy:n toimitusjohtaja Tuukka Tuomala.

Purkaminen ei kuitenkaan poista esimerkiksi jäljellä olevia kohteen lainoja, vaan ne pitää hoitaa pois vaikka taloa vuokratuottoineen ei enää olisikaan.

– Lainan maksavat jäljelle jäävien kohteiden asukkaat vuokrissaan tasausjärjestelmän kautta. Mutta miten käy sitten, kun muut kohteet eivät enää pysty rahoittamaan heikompia kohteita, kysyy Tuomala, joka harmittelee, että valtiolta puuttuu rahoitus- ja avustusjärjestelmien osalta elinkaariajattelu.

– Takapainotteiseen lyhennysohjelmaan nojaava rahoitusjärjestelmä on ajanut monet maakuntien yhtiöt tähän epäterveeseen tilanteeseen, joka tuottaa nyt kiinteistöjen elinkaariajattelun kannalta huonoja ratkaisuja ja kallista asumista. Maakunnissa ARA-vuokrat ovat monilla paikkakunnilla jo kalliimpia kuin markkinavuokrat, muistuttaa Tuomala.

Koska valtio on järjestelmillään aiheuttanut tilanteen, siltä odotetaan myös ratkaisuja.

– Yhtiöt tarvitsevat realistisia mahdollisuuksia korjata kohteita, jotka pystyttäisiin pitämään vuokrauskäytössä. Pitää muistaa, että maakuntakeskuksista asuminen ei lopu ja rahaa pitäisi ulottaa myös MAL-alueiden ulkopuolelle. Pitäisi nähdä mahdollisuuksien kokonaisuus, muuten yhtiöt ajetaan yhä mahdottomampaan tilanteeseen, korostaa Tuomala.

Tuomala oli allekirjoittamassa kolme muun maakuntakeskuksen vuokra-asuntoyhtiön toimitusjohtajan kanssa ympäristöministerille toimitettua kirjelmää siitä, että maakuntakeskukset kokevat nyt olevansa rahanjaossa väliinputoajia.


Takaisin sivun alkuun