Asumisen kustannukset vaikuttavat monella tavalla elämään

Niila Lehtivaara keskusteli asumisen kustannuksista kansanedustaja Silvia Modigin kanssa parin vuoden takaisessa Asuntomme-lehden artikkelissa.

Jos kaupungit ja kunnat rakennuttaisivat enemmän ARA-asuntoja, myös vapaarahoitteisten asuntojen hinnat laskisivat. Silloin ihmisillä olisi varaa hankkia sen kokoinen asunto kuin tarvitsevat, toteaa vantaalainen Niila Lehtivaara.

Niila oli haastateltavana parisen vuotta sitten julkaistussa Asuntomme-lehdessä. Siinä jutussa pohdittiin asumisen hintaa yhdessä kansanedustaja Silvia Modigin kanssa. Tuolloin Niila toimi vartijana, tienasi 1800 euroa kuussa ja asui vuoroviikoin kahden lapsensa kanssa kolmiossa.

– Vuoroviikkosysteemi on lapsille mielettömän hyvä asia, kun vanhemmuus pysyy läheisempänä, pohtii Niila, jonka taloudellinen tilanne on sittemmin heikentynyt, koska terveys sallii vain osa-aikaisen työskentelyn. Onni on sentään asettunut elämään taloksi uuden tyttöystävän muodossa.

Asumisen kovat kustannukset pääkaupunkiseudulla ovat tulleet Niilalle tutuiksi kantapään kautta. Hän on joutunut turvautumaan välillä myös toimeentulotukeen.

– Onneksi toimeentulotuki tulee vastaan, mutta kyllä senkin hakeminen ihan työstä käy, varsinkin kun käy töissä, naurahtaa Niila.

Oman osansa toimeentulovaikeuksiin on tuonut ulosottovelat, jotka saattavat napsahtaa nilkkaan myös sellaiselle, joka pyrkii hoitamaan asiansa kunnolla. Jo lähes 380 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä.

– Minun ulosottoasiani syntyi erotilanteessa, kun menot oli laskettu kahden ihmisen tuloille ja erossa velat jäivät minulle. Yritin sinnitellä pitkään, mutta jossain vaiheessa tuli tilanne, ettei pystynyt enää hoitamaan. Kovin monella tuntuu olevan samanlaisia kokemuksia, toteaa Niila.

Niilan mielestä suurin apu jatkuvasti kasvaviin asumisen kustannuksiin on, että kohtuuhintaisia ARA-asuntoja rakennettaisiin runsaasti lisää. ARA-asuntojen jonot ovat kasvukeskuksissa pitkiä ja ihmiset joutuvat hankkimaan pakon edessä kalliin vapaarahoitteisen vuokra-asunnon tai ostamaan omistusasunnon, vaikka eivät sitä haluaisi.

– Jos ARA-asuntoja olisi riittävästi, ihmisillä olisi varaa hankkia sen kokoinen asunto kuin tarvitsevat. Nyt moni kärvistelee joko liian isossa tai liian pienessä asunnossa, koska vaihtoehtoa ei ole. Myös asumistukijärjestelmää pitäisi uudistaa, sillä tuen hintarajat ovat liian alhaiset. Tuki pitäisi myös ulottaa erotilanteissa molempien vanhempien asuntoon, ei vaan lähivanhemman, toteaa Niila.

Niila haluaisi, että myös vuokrasääntelyn mahdollisuutta tutkittaisiin.

– Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen hinnoittelu on älytöntä myös Vantaalla, puuskahtaa Niila.


Takaisin sivun alkuun