Asuntopolitiikkaan kaivataan uutta ajattelua
Vuokrien kohtuullistamista ajava NELIÖ Helsinki -järjestö haluaa löytää uudenlaista näkökulmaa asuntopolitiikkaan.
NELIÖ Helsinki järjesti maaliskuun puolessa välissä keskustelutilaisuuden asumisen hinnasta. Mukana paneelikeskustelussa olivat Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viidan lisäksi Turun yliopiston yliopisto-opettaja Elina Sutela ja Helsingin yliopiston apurahatutkija Hanna Yrjänä.
Panelistit totesivat asuntopoliittisen yleistilanteen tuntuvan vaihtoehdottomalta. Markkinaehtoisuus on uinut rakenteisiin, ja sitä on vaikea haastaa.
– Pelottavaa, ettei Suomessa voi tehdä asuntopolitiikkaa muuten kuin miettimällä mistä saadaan lisää sijoittajia. EU:stakaan ei ole avuksi, koska parlamenttikin esittää ratkaisuksi lähinnä yksityistä tuotantoa, kiteytti Sutela. Viita oli samoilla linjoilla todeten, että asia kiertyy liikaa tonttipolitiikkaan ja maan hintaan. Kaupungit määrittelevät omistamalleen maalle maksimaalisen hintaan.
– Nyt vallalla on hyvin ekonomistinen ajattelu, joka ilmenee muun muassa väitteenä, että Varke-tuotanto syrjäyttää vapaarahoitteista tuotantoa. Väite on absurdi. Valtion tukema asuntotuotanto on ratkaisu kunnalle elinkeinoelämän toimintaedellytysten edistämiseen. Se on myös ihmisten perusoikeuksien täyttämistä. Jos tämä ymmärrettäisiin, oltaisiin hyvällä tolalla. Asuntopolitiikan pitäisi olla selkeästi nykyistä ihmisläheisempää.
Hanna Yrjänäkin toi esiin kaupungin mahdollisuudet vaikuttaa asumisen hintaan nimenomaan tonttipolitiikan kautta.
– Helsinki pystyy vaikuttamaan merkittävästi tonttipolitiikalla kohtuuhintaiseen asumiseen maaomistuksen ja kaavoitusmonopolin takia, sillä kaupunki omistaa suurimman osan maasta. Kaupunki voisi vuokrata tontteja halvemmalla kohtuuhintaiseen tuotantoon. Näin se ei kuitenkaan tee, koska kaupungin logiikan mukaan maan pitäisi tuottaa paremmin. Maan arvon nosto nähdään verotulojen kasvattamisena, mutta maan arvon noustessa nousee myös asumisen hinta alueella. Tällaisessa järjestelmässä on vaikea toimia toisin. Pitäisi ajatella monet asiat uusiksi, korosti Yrjänä.
– Harmillista kyllä päättäjät eivät hahmota, mistä asumisen hinta syntyy, totesi Viita korostaen, että asumisen hintaan vaikuttavat päätökset todellakin tehdään kunnissa ja eduskunnassa.
Myös Sutela korosti kaupunkien merkitystä asumisen hinnanmuodostuksessa.
– Kaupungit ovat niin isoja toimijoita, että voivat kulkea asukkaiden tilannetta kurjistavaa asuntopolitiikkaa vastaan, jos haluavat.
Miksi vastarintaa ei synny?
Panelistit paneutuivat myös siihen, miksi asumisen hinta ei nosta suomalaisia vastarintaan. Yleisöstä ihmeteltiin, etteivät esimerkiksi Hekan rajut vuokrankorotukset aiheuttaneet enempää vastustusta, ja solidaarisuutta muilta vuokralaisilta.
– Hekan vuokrat olivat korotusten jälkeenkin paljon matalammat kuin markkinaehtoisten asuntojen vuokrat. Tällaisessa tilanteessa moni varmaan ajatteli, että hekalaisilla on parempi tilanne kuin heillä itsellään, pohti Viita.
– Myös aiempi asumistuen taso on vaikuttanut siihen, että kulut ovat pysyneet asukkaalle kohtuullisena. Enää näin ei kuitenkaan ole. Suomessa on myös kulttuuri, ettei mikään asia herätä suuria intohimoja. Täällä luotetaan liikaa siihen, että joku hoitaa asiat, totesi Yrjänä.
Sutela ihmetteli sitä, että myös hallituksen sosiaalitukileikkaukset ja Valtion asuntorahaston lakkauttaminen ovat menneet läpi vähällä mutinalla.
– Yksi iso syy siihen on se, että meillä on iso määrä omistusasukkaita, jotka tulevat hyvin toimeen. Vasta asuntolainojen korkomuutos sai aikaan jonkinlaista keskustelua.
Ulkomaiset omistajatahot huolettavat
NELIÖ Helsinki on huolissaan myös ulkomaisten vuokranantajien asettumisesta suomalaisille asuntomarkkinoille.
– Paras vuokranantaja on se, joka pitää kiinni sovitusta ja osaa viestiä asioista. Huonoin on se, joka ei ole koskaan tavoitettavissa. Suomalaiset vuokranantajat ovat pääosin hyviä vuokranantajia. En pidä siitä, että ulkomaiset toimijat tulevat tänne. Meillä on jo liikaa esimerkkejä siitä, että vuokralaiset emmekä mekään vuokralaisten edunvalvojina saa näitä vuokranantajia kiinni. Heille on tärkeämpää tuoton saaminen asukkaiden hyvinvoinnin ja kiinteistöjen kunnossapidon sijaan, totesi Viita.
Mielikuvitusta peliin
Entä mitä olisi tehtävissä? Millä tavoin oikeudenmukaista ja kohtuuhintaista asumista voitaisiin järjestää?
– Tarvittaisiin poliittista mielikuvitusta ja vaihtoehtoista ajattelua, jotta saadaan esiin asuntojen käyttöarvo, ei pelkkä tuoton tavoittelu. Tarvitaan myös asukkaiden järjestäytymistä, jotta pystytään ottamaan keskustelun ilmatila haltuun, totesi Sutela.
– Tarvitaan myös rakennus- ja asumiskustannusten läpivalaisua, jotta hahmotettaisiin, mistä asumisen hinta muodostuu, täydensi Viita.
– Valtion tukemaa asuntotuotantoa tarvitaan lisää ja asuntopolitiikkaa pitää muuttaa siten, että kaikilla on oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen, ei vain erityisryhmillä, totesi Yrjänä.
Yleisökommenteissa nostettiin esiin myös se, että kallis asuminen ei koske vain vuokralaisia, vaan laajasti keskiluokkaisia ihmisiä. Ongelmana vain on, että keskiluokkaisuuteen kuuluu tänä päivänä keskittyä lähinnä omiin asioihin. Jos näkökulmaa saataisiin laajennettua, ajattelutapakin voisi muuttua.
Yläkuva:
Mukana paneelikeskustelussa olivat Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viidan (keskellä) lisäksi Helsingin yliopiston apurahatutkija Hanna Yrjänä ja Turun yliopiston yliopisto-opettaja Elina Sutela.